Pitkän blogihiljaisuuden ja reilun parin kuukauden Ranskassa oleskelun jälkeen päätin jälleen istahtaa näppäimistön ääreen ja kirjoittaa kuulumisia. Viime postauksen välissä on tapahtunut kaikenlaista: retki Monacoon, toinen pitkä viikonloppu Suomessa, anti-Valentine's Day irkkupubissa, mielenlujuutta ja fyysistä kestävyyttä vaatinut intensiivikurssiviikko, kevätloma Barcelonassa ja Mentonin sitruunafestivaalit. Sain myös kokea ns. totaalisen kuilunpohjan ja kouluinhotuksen loman jälkeen, josta kuitenkin noustiin ensimmäisen Suomi-vieraan kanssa vietetyn viime viikonlopun ansiosta.
Tässä kohtaa on varmaan aika kirjoittaa muutama sananen koulusta ja millaista opiskelu on ollut täällä Euroopan mahtivaltiossa. Koulu, jossa kevään aikana opiskelen on nimeltään SKEMA Business School, jonka paikallinen kampus sijaitsee vuorilla Sophia Antipolis'ssa. Koulun muut kampukset löytyvät Ranskan sisällä Pariisista ja Lillestä, sekä ulkomailla Suzhousta (Kiina) ja Raleigh'sta (USA). SKEMA on grande école, eli Ranskassa korkealle arvostettu yksityisyliopisto, jonka lukukausimaksut saavat ilmaiseen ja laadukkaaseen julkiseen yliopisto-opetukseen tottuneen suomalaisopiskelijan pyörtymään. Onneksi en itse joudu tästä lystistä mitään maksamaan, mutta vuoden maisteritutkinnon suorittaminen koulutusohjelmassani maksaa normaalisti 15 000 euroa. (!!!)
Alkuun lienee hyvä todeta, että ranskalainen opiskelukulttuuri eroaa hyvin paljon suomalaisesta, ja siihen sopeutuminen vei miulta aika pitkään. Luennoilla kun on aivan hyväksyttävää keskittyä kaikkeen muuhun kuin itse luentoon ja samalla häiritä muiden keskittymistä. Jotkut keskustelevat melko kovaan ääneen omia juttujaan, ja monet surffailevat läppäreillään ties millä sivustoilla. Meille Suomesta tulleille (ja miksei muillekin) tätä on ollut vaikea ymmärtää, mutta ilmiötä on selitelty ranskalaisen koulutusjärjestelmän raadollisuudella ja äärimmäisen tiukalla kilpailulla parhaista opiskelupaikoista.
Lukion jälkeisen vaativan kaksivuotisen opiskelujakson aikana rankataan epäonnistujat pois joukosta ja lopulta vain parhaiten suoriutunut pieni osa opiskelijoista saa mahdollisuuden hakea arvostetuimpiin yksityisyliopistoihin. Pitkän prosessin ja opiskelupaikan saamisen myötä osa oppilaista tavallaan "rentoutuu" käyttäytymällä suomalaisesta näkökulmasta välinpitämättömästi opiskelua kohtaan, vaikka he ovat oikeasti todella fiksuja ja edustavat ranskalaisten opiskelijoiden parhaimmistoa. Tätä "huolettomuutta" pyritään hallinnoimaan ehdottomalla läsnäolopakolla, mikä sitten johtaa siihen, että luennoilla istuu iso joukko ihmisiä, jotka kaikesta päätellen olisivat mieluummin tekemässä jotakin aivan muuta.
Vaihto-opiskelijoita tänne saapuu valtavasti ympäri maailmaa, ja jopa pieni osa tutkinto-opiskelijoista on ulkomaalaisia. SKEMA järjesti meille keltanokille tutustumispäivän viikkoa ennen varsinaisen opetuksen alkamista, jolloin käytiin paljon läpi käytännön asioita, saatiin ruokalassa toimivat maksukortit sekä opiskelijakortit ja päästiin _vihdoin_ja_viimein_ kirjautumaan wifiin tuliterillä käyttäjätunnuksilla. Päivä oli jokseenkin pitkä, eikä ranskalaisten tapa selittää asioita ole aina se kaikkein yksinkertaisin, mutta mielestäni ensimmäinen päivä oli aika kesyä verrattuna kaikkeen, mitä olemme sen jälkeen kokeneet. Pääasiallisesti vaihtareista pidettiin alussa kuitenkin oikein hyvää huolta, ja tuli sellainen olo, että voi mennä tyhmienkin kysymysten kanssa pyytämään apua keneltä tahansa.
Ainoa pitkä miinus oli paikallisen opiskelijajärjestön organisoima kampuskierros, joka oli harvinaisen leväperäinen. Tästä syystä jouduinkin tsekkailemaan kampuksen pohjapiirrosta vielä monta kertaa jälkikäteen pystyäkseni navigoimaan paikasta toiseen, mutta nykyään luokat löytyvät jo helposti. Vaikka opiskelijajärjestön kollegat olivat muuten ihan mukavia, pystyi taas helposti olemaan ylpeä omasta kotiyliopistosta ja sen hyvin organisoidusta kv-tutoroinnista.
 |
| Eka koulupäivä! |
 |
| Tervetuliaiskahveille... |
SKEMAlta löytyy LUTiin verrattaen todella vähän tietokoneluokkia, ja opiskelijoita kehotetaankin ottamaan koululle omat läppärit mukaan. Itsehän en omaa läppäriä pysty sen enempää kämpältä liikuttelemaan, sillä useat indikaattorit ovat osoittaneet, että vanhalla palvelijalla alkaa olla viimeinen kilometri meneillään. Onneksi hyvän sijaisen virkaa toimittaa 'Baby Pad', ja se onkin kevään aikana osoittautunut korvaamattomaksi vempeleeksi niin monella eri tasolla.
 |
| Dual Degree-daamit dataamassa koulun Deambulatoiressa. |
Tapasin alkuun paljon vaihto-opiskelijoita mm. Meksikosta ja Kanadasta, mutta harmikseni huomasin nopeasti, ettei meillä olisi käytännössä mitään yhteisiä tunteja näiden uusien tuttavuuksien kanssa. Meidät Lappeenrannasta saapuneet jaettiin sattumanvaraisesti paikallisten maisteriopiskelijoiden kanssa opiskeluryhmiin ja edelleen pienryhmiin, joissa olemme tutustuneet paikallisiin ja työskennelleet heidän kanssaan koko kevään ajan pakollisten kurssien parissa. Ryhmätyöskentely ranskalaisten kanssa onkin pitkälti ollut hyvin opettavainen kokemus, sillä ihmeellisiin kulttuurieroihin työskentely- ja ajattelutavoissa törmää jatkuvasti. Mielestäni miulla kävi kuitenkin ihan hyvä tuuri, kun ryhmäläisiä jaettiin, sillä ranskalaiset Estelle ja Charles ovat molemmat oikein mukavia ja tulemme hyvin toimeen.
Ensimmäiset pari kuukautta olivat täynnä todella tiukkaa koulunkäyntiä, jolloin päivät ja viikot olivat pitkiä ja kuluttavia. Tavallisiin vaihtareihin verrattuna opiskelimme erittäin tiukkaa tahtia - parhaimmillaan yhdellä kanadalaisella vaihtarilla oli lukujärjestyksessään vain 20 päivää koulua neljän kuukauden sisään. Onneksi meillä tuplatutkintolaisillakin on jo hieman helpottanut, mutta vaikka ei tarvitse istua luennoilla niin hommaa kyllä riittää. Itse kuitenkin pidän väljemmästä lukujärjestyksestä enemmän, sillä pitkät päivät koululla ovat olleet lähes poikkeuksetta aika tehottomia. Ensinnäkin, ranskalaiset lounastavat päivällä kahden tunnin ajan, mikä katkaisee koulupäivän aika pahasti - etenkin kun itse pystyy syömään lounaansa puolessa tunnissa. Toisekseen, luennot ovat joskus hyvin sekavia, ja tuntuu, että joskus kuuden tunnin sisällön saisi helposti tiivistettyä Suomessa tehokkaaseen 2,5 tunnin opiskeluun. No, maassa maan tavalla...
Vaikka koulumaailmassa on kevään aikana tullut eteen mitä rasittavimpia ja kuluttavimpia asioita, olen yrittänyt kompensoida nauttimalla vapaa-ajastani niin paljon kuin mahdollista. Koulussa keskityn lähinnä tepastelemaan omia polkujani samalla kun hoidan kaikki kurssitehtävät kunnialla ja pohdiskelen graduani. Koska olen perusluonteeltani aika positiivinen ihminen, muistutan itselleni jatkuvasti äitini sanoin, että kaikessa on aina hyvät ja huonot puolensa. Vaikka pääosin opinnot Ranskassa eivät ole vastanneet lähellekään odotuksiani, ovat muutamat itse valitsemani kurssit olleet täysiä napakymppejä. Olen monelle sanonut, ettei täältä mukaan lähtevät eväät ole missään nimessä akateemisia, mutta enemmänkin henkistä kasvua ja vahvuutta. En siis voi sanoa katuvani lähteneeni tänne, vaan enemmänkin olen ylpeä itsestäni palatessani Suomeen, ja tietysti kannan ikuisesti mukanani muistoja tästä kauniista paikasta ja uusista kokemuksista. Onneksi voin nauttia täällä olosta vielä reilun kuukauden ennen kotiinpaluuta, ja seuraava vieraskin Suomesta saapuu jo ihan piakkoin ;)
