Menton ja hitokseen sitruunoita

Oon tainnut aiemmin mainita täällä bloginkin puolella, että helmikuun toiseksi viimeinen viikko oli todella tiukka. Kyseessä oli siis intensiivikurssiviikko, jonka aikana suoritin kaksi valinnaista kurssia: Corporate/NGO Partnerships ja Consumption Emotions. Molemmista tykkäsin kovasti, ja onneksi niin, sillä viikko olisi muuten ollut aivan hirveä. Kumpikin kursseista kesti kaksi päivää, joiden aikana intensiiviopetusta oli klo 8.30-17.45 tunnin ruokatunnilla ja muutamilla tauoilla. Johan tuossa sulaa aivot vähemmästäkin, vaikka olisi kuinka mielenkiintoista materiaalia. Näiden kurssien lisäksi meillä oli yksi kokonainen päivä varattu Business Development-kurssia varten, ja vielä lauantainakin piti tulla koululle Sales, Negotiation & Key Account Management-kurssin luennolle. Voitte siis kuvitella, miten puhki olin tuon viikon jälkeen, mutta onneksi seuraava viikko oli "lukulomaa" ja Barcelonan reissu häämötti jo muutaman päivän päässä.

Lauantai-iltana viinilasillisen äärellä rentoutuessani päätin, että vaikka väsyttää, niin en voi sen takia jättää kivoja, ainutkertaisia juttuja väliin. Hollantilainen Iris oli jo alkuviikosta jutellut miulle kaipaavansa seuraa Mentonin vuotuisille sitruunafestivaaleille, ja juuri sunnuntaina 23.2. kaupungissa järjestettäisiin iso karnevaalikulkue, jota ei kannattaisi missata. Festivaalilla juhlistetaan tosiaan sitrushedelmiä, joista kaupunki on erityisen kuuluisa, ja tuhansista hedelmistä rakennetaan mielettömän upeita rakennelmia kulkuetta ja puutarhoja varten. Mukavuudenhaluisena annoin aluksi vain ympäripyöreitä vastauksia, mutta lopulta päätin kirjoittaa Irikselle Facebookissa, että huomenna hypätään aamujunaan kohti Mentonia. Täytyy kyllä taputtaa itseäni selkään tästä hyvästä, sillä jälkikäteen olisi kyllä harmittanut, jos en olisi lähtenyt.

Sunnuntaina tavattiin Antibes'in juna-asemalla hieman ennen puoltapäivää ja hypättiin Ventimiglian junaan. Päätepysäkki on siis Italian puolella, sen verran lähellä rajaa ollaan. Tämä olikin miun ensimmäinen kerta junassa Ranskassa, ja se sujui oikein mutkattomasti. Ostettiin liput lippuautomaatista, ja ennen laiturille menoa leimasimme ne pienessä keltaisessa masiinassa. Itse junassa ei ollut merkittyjä paikkoja, joten nappasimme tietysti ikkunapaikat meren puolelta. Junassa ei ollut hetkeäkään tylsää, kun jutusteltiin niitä näitä ja ihailtiin upeita merimaisemia.

Menton sijaitsee rannikolla hieman Monacosta eteenpäin kohti Italiaa, ja matka TER-junalla kesti noin tunnin Antibes'ista. Hintakaan ei kirpaissut, sillä menopaluu maksoi vain noin 16 euroa. Kaupunkiin saavuttuamme tutustuimme rauhassa kaupunkiin, kiertelimme pikkukujilla ja shoppailukaduilla ja menimme rannalle nautiskelemaan auringonpaisteesta. Mukaan tarttui pikkukojusta mielettömän hyvää italialaista gelatoa, oli muuten kevään/kesän ensimmäiset irtojätskit :) Kuola alkoi valua heti, kun bongasin jogurttijätskiä. Se on miun lempparia ulkomailla, kun sitä saa Suomesta niin huonosti. Liikeidea, anyone?

Keksikaupassa

Monenmoista herkkua

Harvinaisen häiritsevä nimi lastentarvikeliikkeellä.

Jogurttia ja mangoa, tottakai!

Rantabulevardia

Aurinko oli houkutellut meren äärelle muitakin.

Rannalta siirryttiin etsimään hyviä paikkoja kulkueen seuraamista varten, ja päästiinkin sisäänkäynnin jälkeen asettautumaan yhteen mutkaan, josta nähtiin hyvin. Kulkueeseen myytiin lippuja 10 euron hintaan, joten alue oli rajattu korkeilla aidoilla. Ihmisiä oli hirmuisen paljon, eikä ihme, sillä karnevaali oli kyllä joka sentin arvoinen. Oli soittajia, oli tanssijoita, oli mukaansatempaavaa musiikkia, konfettia niin paljon kuin kuvitella voi, saippuakuplia...  Lisäksi monet kulkuelautat olivat upeita! Miun edessä oleva vanhempi mies siirteli miuta ystävällisesti aina paikasta toiseen, sillä hän halusi varmistaa, että tällainen lyhyt tyttönenkin pääsee nauttimaan kulkueesta näkemällä jotakin. Hänen ansiostaan näin esteettä ja sain monesti todella hyviä kuvia, joten kiitos huomaavaisuudesta!

Näihin lipunheittelijöihin oon törmännyt maailmalla ennenkin, taitavaa sakkia.

Sitrus-mursu!

Akrobatiaa

Mitkä nuo silmät tuolla kruunussa on!?

Pitäähän joka paraatissa vähintään yksi adonis olla!

Merellinen teema potenssiin sata: söpöt kalmaripipot.

Iloinen kala.

Nää kaverit oli ihan kuin jostain scifi-leffasta.

Ruostekalan valtiatar lauloi itse ja ammuskeli saippuakuplia.

Perhostytöt, miun lempparit!

Karnevaalikulkue kesti noin tunnin, ja sen jälkeen lähdettiinkin jo suuntaamaan takaisin juna-asemalle. Saavuimme asemalle ajoissa, mutta jostain syystä ketään ei päästetty laiturille ja porukkaa alkoi kasaantua. Lopulta kaikki eivät edes mahtuneet eteisaulaan, ja osa odotti jo ulkona. Vaikkei varmaa tietoa ole, niin luulen, että monet festivaalia seuranneista olivat tulleet odottamaan junaa, ja meidän saapuessa laituri oli jo niin tupaten täynnä, ettei sinne enää päästetty enempää ihmisiä. Jos käsitin oikein, niin SNCF oli järjestänyt jopa ylimääräisiä junavuoroja purkaakseen ruuhkaa, mutta kun juniin ei myydä erikseen paikkalippuja niin on todennäköisesti aika vaikeaa kontrolloida, miten paljon ihmisiä junaan on lopulta tulossa. Odotimme siis kiltisti ihmispaljouden ja nousevan sisälämpötilan keskellä, kun meidän junamme puksutteli ohi, ja lopulta päästiinkin kotimatkalle seuraavan junan saapuessa puolen tunnin kuluttua.

Ei auttanut kuin odotella...

Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, ja siitä jäi tosi kivoja muistoja. Iris oli loistavaa seuraa ja oli hauskaa tutustua häneen paremmin. Tuliaisena Mentonista ostin lopulta pullon paikallisista sitruunoista tehtyä limoncelloa, ja se matkustaa mukanani avaamattomana Suomeen. Kiinnostuneet toivotan kesällä maistelemaan sitä kanssani miun kämpälle, ja nyt peukut pystyyn, että se on myös hyvää ;)

Kaverikuva!