Cap d'Antibes

Seuraavana olisi vuorossa kuvatulvaa tammikuiselta kävelylenkiltä. Tuntui ihan hullulta, että tammikuussa pystyi reippailemaan ulkona kevyissä urheiluvaatteissa! Tämä kyseinen päivä kuului kuitenkin niihin harvoihin, jolloin ei satanut tai ollut pilvistä. Tammi- ja helmikuussa satoi jatkuvasti (tai siltä se ainakin tuntui), ja luonnollisesti suurin osa aurinkoisista päivistä osui pitkille koulupäiville, jolloin istuttiin sisätiloissa auringonnoususta auringonlaskuun. Lisäksi Etelä-Ranskan sateita on vaikeaa verrata Suomen lempeään (siltä se ainakin nyt tuntuu) tihkusateeseen, sillä täällä tulee vettä koko päivän ajan kuin saavista kaataen. Monet paikalliset ovatkin pahoitelleet tämän talven runsaita sateita useaan otteeseen, sillä normaalisti täällä pitäisi olla paljon parempi sää. No, sääolosuhteet ovat olleet koko talven Suomesssakin aivan sekaisin, joten miksei siis täälläkin... Ainakin oppi arvostamaan aurinkoisia päiviä, ja onneksi nyt maaliskuussa on päässyt nauttimaan auringosta ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Päätettiin tosiaan lähteä tammikuussa katsastamaan lähimaastoa, ja suunnattiin rantaviivaa pitkin kohti Cap d'Antibes'ia. Tatiana ja Olli olivat löytäneet aiemmin kauniin reitin, jonka halusivat esitellä myös miulle ja Alenalle. Kävelyreitti kulki kallioiden halki aivan veden äärellä. Useamman tunnin patikoinnin aikana tuli nähtyä Etelä-Ranskan luontoa, ihailtua Välimerta ja todistettua Antibes'in auringonlaskua. Mitä lähemmäs niemenkärkeä mentiin, sen hienompia asuntoja matkan varrelta löytyi!

Lähiranta vielä siivottomassa kunnossa, nyt kylläkin jo uintikunnossa.

Kivikon kuningatar

Mie ja Välimeri vol. 294

Matkan varrelta löytyi myös muistolaatta, mitä lie aikanaan käynyt nuorelle tytölle?

Mielestäni yksi kauneimmista kuvista, minkä oon ikinä ottanut.

Tämän reissun jälkeen on tullut käytyä muutaman kerran lenkillä samaa reittiä pitkin, ja joka kerta ihmettelen sitä, miten olen päätynyt asumaan tällaiseen paikkaan. En pääse yli siitä miten kaunis meri on, ja aina venesataman ohetettuani Antibes'in rantaviiva, Nizzan valot, Le Fort Carré ja taustalla näkyvät lumihuiput vetävät aika hiljaiseksi. On ollut upea mahdollisuus saada olla täällä neljä kuukautta.

Ensi kerralla pystyn toivottavasti esittelemään jo vähän tuoreempaa materiaalia, kunhan saan ensin rankattua parhaat otokset kaikkien ottamieni kuvien joukosta. Until next time!

Pöö!