Tänään on ollut aika tunnerikas päivä monestakin syystä, mutta näin päivän rauhoittuessa illaksi ajattelin ottaa pienen hetken ja muistella miun isää. Tänään on iskän syntymäpäivä, joka olisi ollut 65. laatuaan. Harmikseni en ole löytänyt täältä Ranskasta yhtään tulitikkuboksia, mutta jos olisin, sytyttäisin nyt kynttilän isälle.
Mie muistan iskästä mm. nämä asiat:
- iskä tykkäsi juoda piimää ja sitä jäi aina viiksiin
- iskällä kylässä käydessä löytyi aina myös Gefiluksen ananas-porkkanamehua
- iskä ei koskaan kiroillut, 'himputti' oli kovinta settiä häneltä!
- iskä teki hurjan hyviä voileipiä
- iskä antoi tosi hyviä hartia- ja päähierontoja kun pyysi nätisti
- iskä oli hirmu kätevä käsistään, puu- ja metallityöt sun muut sujuivat mainiosti
- iskä oli innokas valokuvaaja ja tykkäsi kuvata luontoa
 |
| Mie ja isi! |
Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, eikä koskaan voi tietää, milloin hetki on viimeinen jonkun rakkaan kanssa. Täytyy kuitenkin olla kiitollinen kaikista niistä onnellisista hetkistä, jotka on voinut jakaa ja mitkä säilyvät aina muistoissa. Tavallaan miun mieltä rauhoittaa myös se, että elämän aallokoissa miulla on kaikkialla mukana oma suojelusenkeli, joka katsoo alas pilven reunalta miun edesottamuksia. Uskon, että iskä olisi miusta ylpeä, että uskalsin lähteä kotoa vähän kauemmaksi kokeilemaan siipiäni ja kannustaisi jahtaamaan unelmiani.
Miss you Paps ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti